Sanaton usva
laskeutuu
hiljaisuuden
laaksoon –
unohduksen
varjosta
kuuluu
kuiskaus:
Muistatko minut?
Maailman aamu
oli ensihetkemme.
Kaikkeuden lopussa
valomme yhtyy.
Avaruuden tomussa
harhailleet polkumme
kasvavat yhteen
uudeksi kajastukseksi.
Nousemme ja
jatkamme taas
matkaa löytääksemme
uusia salaisuuksia ja
aarteita syvältä
kaikkeuteen katoavista
tunteiden horisonteista…
Eikä tie pääty koskaan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti