Jo hiipuvassa
hämärässä
erottuu usvan
keskellä hiljainen
hahmo.
Raukea tyven
kuohahtaa
yön kasvoista
aukeavaksi
ääneksi;
”Yksi kipinä on
meidät synnyttänyt,
saman valon
alussa kohtasimme.
Yhdessä sanomme
viimein - hyvästi!”
Sinun sanasi
aina läsnä
viimeiseen
ymmärrykseeni
asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti