Pälkähti pinnalle
runovirran,
sana autereinen
ajelehti,
huomaan ymmärryksen
meren,
laineeksi laulujen
sinfoniaan.
Tuulessa rohkaisu
kuiskauksena
sanalle siivet
levittää,
pyyhkiä varjot
horisonttiin.
Säteenä kannelta
taivaan,
kasvoi lauseiden
nyöreiksi,
sanojen verkoiksi
liittyä.
Nostamaan unohduksen
merestä
sielujen sätkivää
saalista,
kohottamaan kuivaksi
maallisen mudan
Kirkkaaksi ehoksi
tahto saattaa,
viedä perille
sielujen ydin.
Tehtävä täytetty
sananpaimenen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti