Avasin katseeni
aamuni valveesta
kirkkaaseen avaruuteen,
kun tajunnastani
lohkeaa
ymmärrys käsiini –
Olen saapunut
uudelle elämään
puhjenneelle ikilähteelle,
syvyydestä pulppuavien
sielunvirtojen
aamunhetkeen.
Kutsuaan kurkottavat
jyvät laulavat
tietään tähtiin
kiehuvan
kuplivassa
valon sinisammiossa.
Tyhjyyden unesta
heränneet kipinät
tanssivat pimeästä
ylös ymmärryksen
helmirataa –
kutoen toisistaan
-v-e-r-k-k-o-a-
pyydystää hiipuvat
säkeneet mukaansa.
Ykseyden itsenään
pyörteilevä
tietoisuuden kaikkeus
tiivistyi ajattomuuden
puristuksessa helmeksi-
sanaksi
ja se putosi
korvaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti