Yskien ukset
vanhan tuvan
uusia tuulia
arastaa.
Onnen muistot
muinaisuuden
elon aamust’
kurmottaa.
Voi kun vielä
pieni Pentti
siroja jalkojaan
kapsauttais.
Vaan jo lähti –
ylös tähti
syttyi vanhan
muistoksi.
Veli Paavo
ensin hiipui
vaimons’ jäi
vain jälkeensä.
Annan matkaa
vielä jatkaa
mökin henki
seuranaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti