Valon säkenöiviä
kipinöitä horisontissa.
Nousee opaalinhohtoisesta
merenpinnasta tuikkien
lähestyvä voitonmerkki -
aurana lähenee.
Yksitoista aamua
kurkoittaa kosketukseen.
Jokaisen lempeät
silmät hyväilevänä
ymmärryksenä
kivisellä rannallani
lakaisevat laulullaan
sanani purjeet
uudeksi tuuleksi.
Valkeilla siivillään
nostavat sieluni
mukaansa
viemään kevättä
nousemaan pimeän
pohjolan valon auraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti