Älä enää katso
taakse – viimeinen
venho jo odottaa.
Vie kokka eteen
kohti untesi ulappaa
ja purjeet jo nosta..
Saata ei valveen tursas
kaataa pientä purttas
enää – sekin joutava -
turha jo on ja kaukana
lepää aatekkin turvassa,
valmiina toisella rannalla.
Sieltä jo voit vilkuttaa
ja odottaa, kun taas
tapaamme rantanuotiolla…
Ja mietimme asiat kuntoon…
2 kommenttia:
Tosi koskettava ja hieno runo Heíkin muistolle.
- make -
Kiitos... Hienolle sielulle on annettava parhaansa.. Toki myös muillekkin.. -Ipi-
Lähetä kommentti