Kun en ole läsnä kysyessäsi:
- Mitä sinä näet silmissäni?
- olenkin matkalla ylös sisimpäsi syövereistä
jyrkkää polkua kohti valon himmeää kajoa.
Ehkä löysin muruset, jotka ripottelit
harkitun huolimattomasti ympärillesi,
että löytäisin polun tunteiden ansaan –
mutta löysinkin tieni takaisin kotiin.
Sillä janoinen ei kaipaa ruokaa…
Kuuntele
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti