Henkesi kosketus
väreili sieluni
pinnalla, aukaisten
kaartuvien kehien
sisällä yhä syvemmällä
kuiskaavia tukahdutettuja
huutoja.
Ne laajenivat
kaukaisimmille
rannoillekin
hyytyäkseen
kasteiseen syksyyn -
jäätyäkseen hallan
kohmeisissa sormissa
uinuvaksi, kylmäksi yöksi.
Uusi elämän aamu
nosti unohduksen
vaipan sulavaksi
puroksi tehdä
uusia renkaita…
Kuuntele
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti