Runosonni

Yrmy sonni sanain pellon

örähtää – on ääni sellon –

Silmät sirril horisonttiin,

katseel maalaa maiset sontiin -

pyörähtelee värssyin lail,

möyrii maata, kaipaa vain –

seuraa sielun mylvähdellä,

kiehnätä ja lauleskella –

Mut on herkkä sisin härän,

hännäl pyyhkii silmän märän –

Laulaa vielä ehtoon usvaa,

sanoistaan vaan kaikuu tuskaa –

Rengas tuota taltuttaa,

arjen harmaa maisen vaan –

Mutta vielä kerran karkaa,

pimeen turvin sorkka kapsaa –

villiin metsään häipyy siin,

laskeutuu koht yökin niin –

Siellä urho yksinäinen,

tähtein alta kohtaa naisen –

turpa turpaa hipoo tuo,

kohtaaminen ilon luo –

Metsän impi villi naaras,

hirvasneito sorja raaja –

Ynähtääpi pienen sanan,

härkäherra vastaa samal –

Ei oo yksin enää nuo,

sielut laulaa aamun luo.