Kuopattu murhe

Nyt tietäin ei kirjoita ihmisen sana

ei toivoni hedelmä herana sada -

On surua taivaalla - se sytenä vuotaa,

kun kuljen mä tielläin, se pimeää luotaa -

Kun seuraan vain himmeää valoa kaukaa

täs hetkessä elämän filmi koht laulaa -

Yö pimenee, sysikin yrittää musta

nyt napata palasen - tehdä vaan tuskaa -

Ei kiinni saa - pakenen sisimpäin saloon,

siel synkeät aatokset eksytän valoon -

Saa kohdata kalsa tuo kesäisen päivän

ja kannella taivaan, se sakkaakin aivan -

Jos kerkeekin nähdä se totuuden hetken,

niin suvea päin nyt vien senkin näin retkel -

Voi murhe - oot synkeä - sisimpäs harmaa,

ja laulusi kutsukin pimeän harhaa -

et kestä nyt tätä - vaan ota tai jätä,

kun kampean syömmestä, valolla mätän -

sut kuoppaasi kitumaan murheiden alhoon,

nyt heitänkin päälle sun ilon ja valon -

Jo lauluni helpottaa synkkyyden soista

ja sävelkin kevään koht vapaana loistaa.