Yön verkko laskeu hiljaa tuo,
se tyhjyyden nyt valoon luo -
tuol ehtoon tuuli pyörittää,
pient tolloo paperista vaan -
Siit lukea saa lausehen,
mi kuiskaa toisel sanalleen -
"Hei Sinä, joka luet tään,
oot valos, kun näät lukeekkaan -
Vei pimeys versoin mukanaan,
nyt jäikin sanat nää must vaan -
siis pyydän -laita viesti pien,
nyt seinään tuohon harmaaseen -
Kun lausehein mun omain sen,
vain näkee - saankin elon viel -
mut jos oot sanain omain mun,
voit rypistyä mukaan, kun
oot lukenut tään tekstinkin
ja anna tuulten viedä niin."
Koht tuiver viekin lappusen
on sana löytänt sanasen -
ne pyörii elon tiellä vain,
mut aina niin vain eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti