Tyvenessä hetkessä kahahti
pudonneita unelmia –
Tuulen kuiskaus kylmenevässä
yössä herätti hetkeksi
unohtuneiden
toivematkojen kärsimykset
uinuvista piiloistaan
hetken pilkahdukseksi.
Nyt nekin olivat vain
oranssia maata –
menneisyyden haamuja.
Lämmin valtasi sielun
ja sytytin niiden muistoksi
pienen valon.
Ja jatkoin matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti