Ken pimeyttä levittää,
sen myrkky sielust’ sikiää –
tuo toivoo toiselt’ halajaa,
kun sisin pelkää valoaan –
mit’ ei voi kurja tunnistaa,
kosk’ unho sielun kasvaa vaan –
Nyt yötään kylmää kohti käy,
tuon kulku nääntyy nähdä näyt –
mist’ valon viitat kertoo tien,
et perille ne aina vie –
Vaan suurin lempee halaa ain,
vaik’ suru isoin maas on vain –
Ei lennä siipi enkelin,
kun toimi on nyt suurinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti