Sun sanaasi kaipaan nyt yössäni ain,
sen muistonkin kajoa kuulostan vain –
tuo kaukana kaartelee himmeää tulta,
vie kipinälaahustain sisimmäst’ multa –
en laulustas’ eroita valoisaa päivää,
mun sisin on tuskaista, sielu vain häivää -
nyt kirjaimet raatelee - runoni raastaa,
mut kaiken siin’ polttaa, pois sisältä saastaa –
kun unho nyt peittelee sieluni kehdon
ja pääsee mun sisimpäin valoisaan lehtoon –
siel’ hahmos’ taas valoisan lempeen nyt kohtaan,
ja onneni pesään tää portti nyt johtaa. –
on auennut toivossa kuitenkin valo,
se rauhoittaa sisimpäin, sammuttaa palon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti