Kuinka pienest'
toivon reiäst'
mahtuu ilon
pusertamaan?
Syömmeen
valoks, elon
hilloks' -
Herkuks
polun
hunajaiseks'
Sanaa rauhan
saakin vääntää,
vaan on turha
toivo siit' -
kun tuo onkin
sisälläsi aina
hiljaa piilos’
niin -
oottaa vain
et’ putoaisit
pyyntöön
aitoon
vuolaaseen.
Sit kun kutsus’
nöyrä puhdas
hiljaa kaikuu
sanastais’ -
On jo valmis
sielunpeti
peittää lempein
valo vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti