Kohtaa suven yössä siivet -
nostaa valon horisontist' –
Kuvan aamun valaa sieluun -
syvin sisin herää eloon -
siinä uusi ihmiselo -
yöstä silmäins' ymmärryksen -
kohtaa Suuren Sanan Luojans' -
elon alkaa ensimmäisen.
Kohta lauluns’ aapaa viistää,
auringonkin varjoon työntää –
murheenkin jo syvyyksistä –
valoks’ hioo kurjuuksista.
Mikä ennen oli unta –
nyt siin’ loistaa taivaan kulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti