Polkuas käyt
taas takaisin
etsit
tuttua ja vanhaa
Kaik’ on
muuttunut
jälkesikin
unhon santaa.
Soraa tiet,
metsittyneet -
sysimetsiks
kasvaneet
Mennyt murheen
polku umpeen,
tienä tulevan
vain aukenee.
Takas tähän
hetkeen palaat –
kodon luo
turvan tulet.
Vaan pesäkin
jo muuttunut on
vieraaks katseen –
karkaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti