Kylmä kärttää
kantojani,
huutoani aamuun
seuraan.
Yössä yksin
unohduksen
ajatuskin alta
karkaa
unelmien
karkulaiset
päästäin kaikki
kaikkoaa.
Tuskan päästän
valloillensa,
kantaa kauas
kylmäkin.
Vaan ei kauan
yötä kestä,
sanas avaa
sydämein -
aamut uudet
vartoaakin
tulevasta kuiskaten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti