Hain lohtua
vääristä majoista,
turhien teiden
päistä.
Eksyneenä tartuin
lahoaviin rankoihin
ja vettyneisiin tukkeihin
pysyäkseni pinnalla.
Rintani repesi
liian matalassa
liidossa,
kun en saanut
henkeä siipieni
alle…
Matka taivaan
ja maan puristuksessa
ravisti minusta
takkuiset harhat
ottamaan nöyränä
ymmärrys vastaan
ja lepo vihdoin
astui sydämeeni
asumaan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti