Elämän tuli

Sielusi tulvii
elämän tulta –
polttaa pois
pahan saastan –
varjosi valaisee
hämärän tieni
valosi kirkastaa
yönikin ansat…

Riität

Riität – kun
kannat vastuun
sanankin säilän.
Ymmärryksen hurmeet
luojasi luuttuna
siivoat kuntoon.
Annat vain sen,
mikä sinulle
annetaan,
sillä kaikkien
matka on yksi.
Kaikkien päämäärä
sama.

Kajastus toivosta

Pisarat kikattaa
palaneille tunteille –
Nousevalle savulle
tuhahtaa tuuli –
Matka ei pääty
tieltäkään eksyessä –
Mustaankin metsään
pilkottaa taivas.

Ajatus

Ajatus vain
ja olet taas
täyttämässä
sydämeni haljenneen
rosoisen maljan
piripintaan häilyvästä
onnen nektarista.

Untuva

Jokainen sade
ikinen myrsky
kaikki ne tuskat
jyrkät polut
unohtuvat iäksi,
kun löytyy
seuraava pieni
pudonnut untuva.

Tästä astuit.
Pian saavutan.
Enkä luovuta…

Päivän voima

Uneni käpertyy
unesi viereen,
huokaa pienen
sanan aamuiseen
korvaasi voimaksi
askelen iltaan asti

Pisaroina tiellä

Anna sanasi
sulaa puroksi
virrassa - sormien
läpi vuolaana
nostaa vuoksi
sydämen tiedon -
hyväillä totuuden
ja toivon rantoja -
hukuttamaan
murhe ja ikävä -
nostamaan valo
hohtoon sielun –
pisaroiksi tielle
johtaa elämäsi
laulu kotiin...

Ympäri

Jalkani juoksee,
maailma juoksuttaa,
sinua pakoon,
vai sinun luoksesi

Koetan unohtaa
sinut sielustani

turhaan – koska
sinä olet minä,

minä olen sinä,

emmekä erkane
koskaan

Hetkesi

Valkea hetkesi
koittaa siinä
kuohussa, kun
tiedät, että
olet yksi
muiden kanssa -
helmi meressä
unelmien yhteisten.
Riita kasvuun
nostaa vain,
jos raueta
sen annat ja
anteeks’antoon
vuon löydät…
Tyyni palaa ja
rauha sielun.

Turhaan...?

Jos olisit kertonut,
että tiesi on

toisaalla,

olisin vienyt sanani
muuhun maahan ja
kasvattanut niistä
kenties uuden

puun

kiivetä ylös perille
jollekkin toiselle,

joka ei tiedä
mistä yö alkaa
ja mistä päivä

loppuu.

Mutta koskaan ei voi
tietää pitääkö sitä

tippua

ja kuinka
korkealta,

ennen, kuin
sen ymmärtää,

miksi sitä on
syntynyt.

Onneksi aina
löytyy ripoteltuja

muruja -

sielun opas
alati muistuttamassa,

mihin suuntaan
matkaa on

jatkettava ja
halaamassa

tervetulleeksi
perillä.

Koitos

Kun aika koittaa –
laita sielun rauta tuleen,
sulata siitä
hehkuva puro
valaa totuuden
miekka.

Kun aika koittaa –
vyötä kupeesi
tiukasti, pudista
siipesi kuonasta –
liitää valon
virrassa voittoon

Kun aika koittaa –
et epäile –
tiedät siiveniskujesi
määrän –
totuuden mitan,
valitessasi kohteesi –

Tiedät sen varmasti.

Kun aika koittaa –
Kun saat merkin.
Niin oikeus ja armo
saa niittää lempeästi
rakkauden syvimmällä
voimalla…

Keskellä

Henki on valona lihassa,
maa mielen ankkurina

Ettei toinen toiselta karkaisi,
pitämästä yllä yhteistä matkaa

valon ja varjon rajalla –
Kun ymmärryksen hetki

koittaa, tiedät olevasi
yksi muiden kanssa.

(Melintuksesta)

Kiusauksia vastaan

Vien sinut korkeampaan
ymmärrykseen hiljaa

Älä heti taivu
suloisimman tuulen
kuiskaukseen.
Kuuntele ensin,
haistele – maistele,
missä kutsun lähde
salaisena häveyksissä piileksii
rakentaen laulunsa
siipiä houkutella sinut matkaan
aina uudelleen ja
uudelleen

Kun saat aistein
merkin ymmärtää,
mikä sinua ohjaa –
seuraa valoa vain
kiirehtimättä hiljaa.
Luota rauhassa
astuntaasi.
Se vakaana vie
taas perille –
kotioven luokse.
Jumalani – sieltäkin
sinut taas löysin –
kadonneitten unteni takaa.

Ohi

Tuuli tyyntyy -
myrsky on ohi.

Lätäkön silmästä
heijastuu pieni taivas.

Unten linna

Kanna minut
sanasi virrassa
maailman iltaan –

Vie ymmärrykseni
kirkkauden portille –
Etten enää sortuisi,

enkä uittaisi siipeäni
maan tervassa
jarrutamassa taas

päämääräni saavuttamista,
turhia viivoja piirtelemässä
padoksi toisten mutiin –

saata minut perille
unteni linnaan,
joka niin selkeänä
jo hohtaa sisimmässäni

ja porttina edessäni…

Kutsu

Hohtaa hehku
toivosta ilon.

Kaukaa nousee
siipien kohina –

kutsuu matkaan,
ikuiseen loputtomaan

lopulliseen maahan.
Missä kaikki taas

aina kohdataan…

Eksynyt harhoissa

Hain lohtua
vääristä majoista,
turhien teiden
päistä.
Eksyneenä tartuin
lahoaviin rankoihin
ja vettyneisiin tukkeihin
pysyäkseni pinnalla.
Rintani repesi
liian matalassa
liidossa,
kun en saanut
henkeä siipieni
alle…
Matka taivaan
ja maan puristuksessa
ravisti minusta
takkuiset harhat
ottamaan nöyränä
ymmärrys vastaan
ja lepo vihdoin
astui sydämeeni
asumaan…

Vapauden ketju

Elämäni jatkuu
sinussa –
puhun jokaisen
solusi kautta –
Rakkauteni on
kasvanut lihassasi
viemään saamani
perintö annettavaksi
lapsillesi –
Jaettavaksi kaikille
rakkaillesi
itämään uusiksi
hedelmiksi.
Kanna tämä malja
läikyttämättä…

Ranta

Ei siinä yössä
mikään hahmottunut -
ei ääni hiiskahtanut,
vain voipunut
yksinäisyys rannalla
riutui hiljaa...

Kaukaa liikehti
vesi soluen
rantaviivan ääreen,
tuoden pieniä
fosforinhohtoisia ajatuksia
yön lohduksi.

Aamun hämärä
nosti hiuksiaan
hohtavaksi auraksi
tuoden esiin
yöstä jääneen
voipuneen hahmon.

Jäljet olivat vain
seuranneet harhaillutta
ajatusta, joka oli
yksin kadonneena
tullut kohtaamaan
luojansa vihdoin...

Muutos II

Viiltävä lumi tekee
taivaalle ritisevää
railoa horisonttiin.

Myrskyn silmässä
on hiirenhiljaista –
ajatuskaan ei liikahda

kertomaan maailman
jäätymisestä paikoilleen.
Yhtäkkiä huutava puhuri

pyyhkäisee katseen
kirkkaaksi nähdä
uusi puhdas huominen…