Sanains’ arka uuden impein,
yksin vuottaa illan lämpöö –
poikapulun kaipuu kova
kukkii neidon sydän soma.
Nostaa helmaa, värssyn laulaa –
niksauttaakin norjaa kaulaa
kuikertavi umpun unhost’
kutsulaulun horisonttiin
Liruu laulu hunajainen
unein läpi koirahaisen.
Siipeins’ ratkee lentohonsa –
kiitää tikka tuurin vuossa.
Napsahtaa niin penkerelle,
viereen tipun sorjan moisen
Ei oo vailla sydän toisen
enää yksin pyrskähdellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti