Astu mun purteeni,
jos kiire sua vaivaa,
työn titaanit riepoo
arjessa harmaassa
hautaasi kaivaa,
juoksuttaa koipesi verille,
ei perille ikinä päästä.
Astu venhooni leppeään,
hidasta tahtisi,
on matkasi valmis
ja myös avoin on
meri,
tyyntynyt tieksi
Mukaan kun haluat,
niin kasvu on
päässään
ruorista irti siis,
hengelle valtansa anna
puhaltaa alukses
liitoon…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti