Hämärtynyt ymmärrykseni
himmenneessä maassa
lakaisi sisälläni
polkua puhtaaksi
varovaisin varvuin,
ropisi tyhjien
sanojen nokareet,
turhien ajatusten
kikkareiset köntit,
villitsevien värssyjen
hekumaiset huokaukset.
Kirkastui kulku
toivon kulkea
sielun syvimmästä
savimajasta
luokse rakkauden
kevätlinnan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti