Sutena jolkottaa
savuisa mieleni,
metsiä mantuja
mittaillen maan -
Vuorilta kuulailta
kutsuuko kotkani,
sieltäkö siipeni
sieluuni saan -
Hämärä peittää
taas polkua poloista
jäljetkin himmenee
palata taa –
Vainua sisintä syömmeni
seuraan vain,
urkenee usvasta
aamuni maa –
Kohta vain kipu
tuot’ kulkuain kiivastaa,
laukkaankin sinnittää
pimeäst’ vaan –
Sisulla rantaan nyt
mereeni sukellan,
kasteeni toivosta
huomeneen saan –
Matka on antanut
sisimmät siipeni,
ei hukassa eloni
päättynytkään.
1 kommentti:
tämä runo kosketti!-kiitos
Lähetä kommentti