Se sisin mik’ on sydämen,
tuo valoins’ harvoin mielehen –
on ymmärrys niin taipunut,
et täky elon polun nyt –
vie tahdon opin syöveriin,
mist’ kaivaa täytyy valo esiin –
tuo vahvistaa taas sieluukin,
sen laulun uusiin maisemiin –
kun löytää oman itsensä,
ei eksy pimeyteen enää –
sit’ rakkaus sisält’ löytäjän,
tuo antaa muille majakan –
jot’ auvo lempee johdattaa,
luo kutsuu valonkantajaa –
taas vahvuus siinä leviää,
kun toinen iloonkin törmää –
ja sitten kaivaa sisintään,
tuon nyt sit löytää sisältään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti