Tuota en enää
muistanut
odottaa –
talttuvien tuulien
takaa iskevä vakaa
vapautuksen harppuuna.
Laulua ikimerien,
tulevain elonkehäin
matkojen kiertoa
minussa.
Vaan ehkä sittenkin
tiesin sen aina
tulevan
ja vievän minut
mukaansa - takaisin
tuhannen sylen
syvyyteen.
Mistä sieluni
syvin sana
aina takaisin
sikiää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti