Hyytävä kylmä
kynsi raapaisi
sydämeni kaarnaa.
Sanattoman kuvajaisen
jähmettynyt tanssi
rampautti lauluni.
Tyhjyyden kurimuksesta
kaaoksen kuningas
yritti kaapata
ruorini –
mutta haroi vain
olematonta toivottomuutta
turhaan -
eikä sydämetön
sielunsa ymmärtänyt valoa,
jolla purjeeni
puhaltavat henkeni
kauas ulottumattomiin
takaisiin elämän
horisonttiin -
linnuksi
sarastuksen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti