Hämärtynyt katseeni
etsi usvaisen mieleni
sopukoista kasvojasi.
Ymmärrykseni peilissä
huureeseen piirtyneenä
vain muistosi ääriviivat
kivettyivät koristeeksi
kaukaisen ajan muistoksi,
järkäleeksi sydämeni painon.
Hakkasin nimesi kylmään
rosoiseen pintaan muistaakseni
elämän, jossa synnyin
Sidoin muistojeni paaden
selkääni vahvoin sitein,
sieluni sitkein nahkavitjoin,
etten enää kadottaisi
sanasi suloista sointia
umpeenkasvavilla poluillani,
yksinäisen vaellukseni
langanohuella kultaisella
tiellä tietämättömän rajoille.
Kivestä kasvoi kallio,
tähdenkajosta kuunsirppi,
auringosta aikojenalun
ymmärrys
Ja taakkani kantoi
minut takaisin perille
siipeni synnyinvalkeille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti