Tuulesi tuomaa

Vihreät niityt
sinun tuulesi
tuoneet

Sanat pilvien
haperoista ripahtelee
kasteeksi mielen

mustan mullan,

nostaa nuppuina
kesän toivo
ylös elämäksi

Timantteja

Varjojen väliin
avaa aurinko

pieniä ikkunoita –

Huurteisia timantteja
luotsiksi mielen,

Poimin sen pienen
kirkkaimman katseen

Vetten päällä

Samaa maailmaa
kuljen aikojen alusta.

Ropisevaa polkua
seuraan taas

syvän veden äärelle.

Siemaan unteni usvaa,
lausumattomia ajatuksia

rantahiekkaan sanoiksi
kahlaan.

Kohoavina kuplina
tieni taivaanrantaan

tavaan…

Viljaa

Viljavaa kulottunutta
sanaa lainehtii

ristituulissa ymmärryksen
vainioilla

auringon kuuma kilo
huokaa loppukesän

sadonkorjuun päivää

Kiittää aavaa
sielunmerta –

matkaan väsynyttä
sydämen orasta

ottaa omansa
isolla halauksella

ja tekee suuren
lauseen

Lempeitä marjoja

Uneni avasit
puhalsit henkiin

versoja latvoi
ilon oraaksi

juurtui lämmöksi
sydämen juureen

marjoja pieniä
sydämenmuotoja

pulpahti varpuihin
suruisten poimia

väsyisten viroksi
lempeiden lumoksi

täyttyvi metsä
punasta lemmen

Kohtaamisia

Vuosieni varrella
helmeilevinä pisaroina
elämän nektaria –

Kultaiset helmet
ihmis’sielujen kohtaamisista
rikkaudeksi matkan –

Noruvat juurilleni
vahvistavaksi kimpaleeksi
sydämen voimaksi –

Kasvuksi sanojeni
kimpun ojentaa
takaisin ymmärryksesi

kristallivaasiin

Sydämeni kiharoita

Harmaita hiuksia
hopeisina kirjaimina

uupuneilla harteillasi

kertoo matkamme
tarinaa hiljaa.

Syttyvän lemmen
kietoutuvaa hiuspunosta.

Mustasukkaisuuden
Kitkerää takkua.

Palaavan ilon
anteeksiannon suortuvia.

Myötäelon kirkkaina
kiiltäviä kiharoita.

Harjaan hymyssä tuuleen
sydämeni kiharat.

Sielujen tanssi

Katsot minun kaunosielu
vuosien väreet silmilläsi

Yhteinen matka sieluissamme
vuosituhansien virrat

soluissamme kantaa
kauas tulevaan
aina yhä iäti.

Samasta sanasta
synnyimme – yhteen
valoon kasvoimme.

Sielun tuulet lennättää
aatoksemme yhteen
saattaa,

Tanssii ympäri
kaikkeuden tahdon
siivin suloisin

hamaan asti,
ikuisuuksien
kirkkaan kedon

Muisto polussani

Unohtunut ajatus
sieluni syvältä

vaatimalla vaati
tulla esille.

Tieni alusta oppaani
ensimmäinen rykäisi:

Muistatko vielä -
lupasi annoit,

jos voin katsoa
muististasi polussani

olevan maisen
matkan tehtävän?

Ymmärrykseni iloksi
virkosi – kasvuksi

luvatun maan,
vihannaksi viisaudeksi.

Avain III

Valoni aamussa
herättää kasvosi

Kehosi lämpööni
unesta herää

Tuoksuni metsästä
aukaisee aistisi

Kasteeni ruohosta
huulesi kerää

Aamusta laulusi
minusta nousee

Päiväni vihanta
kulkusi ruokkii

väsyneen matkasi
iltaasi juokse

tuon unesi avaimet
sydämes luokse

Rakkauden hiekkalinna

Sanat jyvinä totuuden erämään
nousee hiekkamyrskyksi korkeuksiin

murenee kylmyyden kalliot matkaan
Katkoo torat – hioo himot

Lasittaa ivan veli tulen myötä
vihankin vesittää sisar veden kanssa

Laskeutuu tuulesta iloksi lasten
rantahiekaksi tarinain piirtää

kasvuksi rakkauden hiekkalinnain

Vuorten tuulet

Kaukaisten vuorten
tuulissa huokaus

kirkkaus nousee
askelten rientää

rinteet sortuu
laaksot lavenee

syvätkin vedet
kuulaaksi lauhtuu

Elämän aamu
syliinsä sulkee

Avain II

Sinä annoit
minut minulle -
minä minut
sinulle.

Tiemme aukeaa
yhdeksi oveksi
sydämen kruunun
tiaraksi.

Avainten avaimeksi
Sinuun.

Lintu

Hyytyneenä
talven pörröinen
lintu etsi
jäätyneitä jyviä

Yössä noussut
uusi oras nosti
varhaisen kevään
pelastamaan

polon

Aamu

Unohda pimeys,
aamu on
täällä.

Kohta jo
nousee
sarastus

kaino.

Herää
nyt yöstäsi
lapseni

nuppu.

Säde tuo
kultainen
valaisee

tiesi.

Kaijalle

Palasi leikki
lasten isojen,

kun valosi
kultainen

herätti tunnot
unhon.

Toivoks nupuista
kärsimysten

nousi kasvu
liitoon - ylös

tähdistöön Otavan
voimaksi elon

Tähtiin

Alussa oli sana –
se ensimmäinen,
jolla kirjoitettiin
sinunkin laulusi.

Hiekkalaatikolla
heitit hiekkaa
toisten silmiin,
etteivät toiset

näkisi, kun
halusit leikkiä
toisten leluilla
omia leikkejäsi.

Kun kasvoit,
rallattelusi himersi
toisten lasten
kuorolaulun.

Nyt uuvahtanut
ymmärryksesi
ja säikky
sydämesi halaa

kuivia elämän
rankoja hyytävässä
sielun
kaamoksessa.

Mutta sana,
joka sinut synnytti
vanhempiesi huulilta
puhaltaa yön

pilvet hellästi
kirkkaaseen tähtiyöhön.
Ja se sana
on Rakkaus.

Lokki

Yksinäinen lokki
rannasta eksyneenä -
ulappa vain
seuranaan.

Horisontti määrää
kaipuun suunnan,
vaan sitähän
se koti aina on…

sydän matkalla
määränpäättä…
kunnes löytää
itsensä.

Pala onnea

Tänään en
jaksa olla
kokonaan
onnellinen -

laitan osan
piiloon
pahan päivän
varalle

ikävän alle

Ritari

Se yksi sana
minutkin synnytti –
se ensimmäinen,

jonka löysin minäkin
aseeksi pahuutta
vastaan.

Puolustamaan elämää,
sikiämään uskoa
pimeyden kujille.

Löytyi sana
haltijansa jäämä
kidasta luisen

kaatuneen
lohikäärmeen,

kuolleen toivottomuuden
vartijan.

Sanan murtuneen
sydämen taoin

teräksi taistoon
pimeyden voimien.

Kasvoikin kalpa
elämän synnyttäjäksi –
lasteni loihtijaksi.

Ritaroitiin minutkin
isyyden valalla
pienteni turvaksi.

Linnani rakensin
vakaaksi ” Uskoksi”

Ratsuni tottelee
nimeä ” Toivo”

Miekkani kantaa
nimeä ”Rakkaus”

Ja itse nyt
kannan nimeä:

”Ukkomies kaikilla
mausteilla”