Vaik ystävä jo tuulis ois,
tuon sielu syömmes aina soi -
kun valo ehtoon hiipuu niin,
jo kuiskaa korvaan sanan siin -
Ei ystävät voi kaikota,
ei anna toisen pudota -
vaan nostaa salaa siivilkin,
jos elo mustaa onkin niin -
Vain aatos tuos',
jo kiitää luo -
niin ojentaakin tuikkeen jo
saa rauha, rakkaus eloin vuo -
vie virtaan mukanaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti