Yö kutsuu ain, mua luokseen vain –
sen tuuliin jää nyt sanat näin –
On huokaus elon vaivainen,
kun kaipuu kohtaa taivaisen –
Tuo sarastustaan halajaa,
se ylös toivoon kurkottaa –
Viel polku jättää jäljetkin,
kun siipein nostaa sielunkin –
mut piirto multaan hiipuu niin,
tuol valo syömmein liitääkin –
se tuikkii lämpöö hetken taas
ja siiveniskuin katoaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti