Korsi

On eloin vuo, kuin korsi tuo,
mi kantaa kaiken mi' on suotu -

sen enempää ei maises saa,
kuin matkalainen kestää vaan -

Mut kaik on koettava niin,
et muistais sielu voiman siin -

mi luonut on nyt pienenkin,
tään matosen, maan polulkin



Kun katson yöhön, muistan sen -
mi oli aamus lupauksein -

sit noudatan - kuin elän vaan,
ain monta mutkaa olla saa -

ja kaiken kantaa luojain ain,
mut yli myrskyin maisen vain -

en pelkää kaatuu kuiluunkaan,
kun tiedän että lentää saan –



Jos arki karkaa alta vaan,
on turhat siivet kantamaan –

sit sielun jyvää sisimmän,
mi oli tullut itämään –

tän’ murhein laaksoon varjoiseen,
mist’ sisin saa vain juuret sen –

et kiinnittyisi taivaiseen
maan mullasta tuon kaivaen –


Ain’ valon saa, kun pyytää vaan
jos korsi uhkaa katketa.