Pieni lause pullahti,
tänne maiseen synty siin -
ei tuo tiennytkään säännöistä,
pisteist, kirjaimist isoista -
vänkäs sisimmän liidossa,
aina rivillä vinossa -
johan räppäsi näpeille,
opettaja jo tumpuille -
"Ei saa hauskaa nyt olla sul,
vielä opitkin säännöt mult -
Sanal valtaa ei olla saa,
muuten sekaisin koko maa -
siksi riviin jo järjesty!
Onnen unelmat riivi nyt!"
Värssy säikähti - piiloutui,
sieltä opelle nyrkkii pui -
"Tällä ekaksi pilkun teen,
pisteen nokkaasi piirtelen -
laulan suohon sun aattehes,
kun et kuitenkaan tajunne -
mistä runokin pissii tuo,
aina säkeensä siinä luo -
Sanat soimaan saan laulukskin,
tulpaks korviisi luonkin niin!"
Pieni lause nyt uhosi,
kurkkuu ryki ja murjaisi.
"Mistä tietäisin sääntös sun,
vasta tulinhan ulos, kun -
ipi korvaansa kaivoi vain,
vaikuttaakko tuo tahtoi lain -
mut' siit' nöllistä lause on,
pyöräytettynnä runoks vuon!"
Kasvoi lause noin runoksi,
sanan saattoikin värssyksi -
mennä posmotti aina vaan,
eikä säännöist' olt' moksiskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti